Me Viihdytmme Teit - Yup

Mist viikatemies

kerrostalomme ties',

sit tuskinpa selville saan.



Se isn hengen vei ensin,

sitten kadulle lensi.

Min kiiruhdin ikkunaan:



Samassa satamaan laivat uivat

- niiss ne normaalit saapuivat

ja valokiilat autoissaan

kvivt katuja lakaisemaan.



Kun vieras mies tuli taloon

jouduin outoon valoon,

sill hn oli normaalien p.



Vierailla voimilla kai

kaikki valtaansa sai -

nyt kukaan muuta ei kuule, ei n.



Niin nousi itikin niiden paattiin,

min ja arkku mentiin saattiin.

Ei en kotiinsa kaivannut hn

kun lysi normaaleista ystvn.



Is kunpa voisitkin el viel.

Mietin usein, kuinkahan

teille siell

kuolleiden maassa ky:

ikuisen unenko sait

vai vallitsevatko

nomaalien lait?



Pahoin paukkuvat ukset

kun puhdistukset

riehuu isin, kun liikkua ei saa.



Se, mik viime viikolla

saattoi normaalia olla

nyt on kuolemaakin pahempaa.



Niin uusi valta uudet lait laatii

ja meit mukautumaan vaatii.

Ne laittaa normaalien merkit hihaan

ja tulee melskaamaan meidn pihaan.



Normaalien joukossa

normaalina olossa

elo on unelma loputon.



Silloinhan tt voi siet,

mutta mistp tiet

mik huomenna normaalia on?



Kun suuri johtaja keksi,

ett punaiseksi

vrjttv on kansalta pt,



ptin: nyt min menen.

ehk soutuveneen

kaukaisella ulapalla nt...



Te voitte tutuun tapaanne jatkaa.

Min minne tahansa teen matkaa,

minne ei normaalien soimaukset soi,

miss epnormaali olla voi.