Mist viikatemies
kerrostalomme ties',
sit tuskinpa selville saan.
Se isn hengen vei ensin,
sitten kadulle lensi.
Min kiiruhdin ikkunaan:
Samassa satamaan laivat uivat
- niiss ne normaalit saapuivat
ja valokiilat autoissaan
kvivt katuja lakaisemaan.
Kun vieras mies tuli taloon
jouduin outoon valoon,
sill hn oli normaalien p.
Vierailla voimilla kai
kaikki valtaansa sai -
nyt kukaan muuta ei kuule, ei n.
Niin nousi itikin niiden paattiin,
min ja arkku mentiin saattiin.
Ei en kotiinsa kaivannut hn
kun lysi normaaleista ystvn.
Is kunpa voisitkin el viel.
Mietin usein, kuinkahan
teille siell
kuolleiden maassa ky:
ikuisen unenko sait
vai vallitsevatko
nomaalien lait?
Pahoin paukkuvat ukset
kun puhdistukset
riehuu isin, kun liikkua ei saa.
Se, mik viime viikolla
saattoi normaalia olla
nyt on kuolemaakin pahempaa.
Niin uusi valta uudet lait laatii
ja meit mukautumaan vaatii.
Ne laittaa normaalien merkit hihaan
ja tulee melskaamaan meidn pihaan.
Normaalien joukossa
normaalina olossa
elo on unelma loputon.
Silloinhan tt voi siet,
mutta mistp tiet
mik huomenna normaalia on?
Kun suuri johtaja keksi,
ett punaiseksi
vrjttv on kansalta pt,
ptin: nyt min menen.
ehk soutuveneen
kaukaisella ulapalla nt...
Te voitte tutuun tapaanne jatkaa.
Min minne tahansa teen matkaa,
minne ei normaalien soimaukset soi,
miss epnormaali olla voi.
|