Kyln Pss - Moonsorrow

[1]

Kauan sitten kyln pss syntyi kaksi poikaa,

kaksi perillist sodanjumalan karhuntaljoin verhotun.

Jo kolmen ist, sanovat, toisiansa alkoivat harjoittaa

ja kun terksens yhteen kalahti, saattoi kuulla ukkosen.



Kauan sitten kyln pss varttui kaksi poikaa,

kaksiko vain typeryst kuolemaa pilkkaamaan?

Ei yksikn haava viel ollut tehnyt

tehtvns

ja siksi kai sit miekasta vihollisen tytyi anoa.



Aina kunnia houkuttaa nuorta kansaa

(rystretki merten taa) ja taistelu sitkin enemmn.

Varmaan turmaan rientvn tielle

vain toinen hullu uskaltautuu.



[2]

Kun kentt hohkaa krsimyst ja kirveet lentvt,

leikki kanssa kuoleman vain yltyy.

Niin riemukasta lapsien on pit pudottaa

kuunnellessaan sotajoukkoa hurraavaa.



[3]

Usein kykin vain niin et' vertaisesta tulee alempi.

Tarinan kulku voitoista kntyy

ja maine ihmisen helposti antaa veljens unohtaa.



Ylpeys, tuo kavalin tauti pll maan,

nin on vienyt taas yhden uhrin muassaan.

Kumpi lie se epatto, kilpi alhaalla ja miekka koholla

teilleen mennyt vaiko hn joka hautoja kaivaa saa?



Heikompaa voima mik' riepottaa;

kotinsa on iksi jttnyt tahtoen viel surmata.

Kunniaton moinen ty.



[English translation:]



[A VILLAGE AWAY]



[1]

Long ago a village away there were born two sons,

two heirs of the god of war dressed in bearskins.

From the age of three, they say, each other they did train

and when their steel did clash thunder could be heard.



Long ago a village away there did grow two sons,

or were they just two fools born to mock their deaths?

Still they hadn't got a wound that would've hurt'd enough

to prevent them from begging such from a foreign blade.



Honour always tempts the