Nummela - Kela Anssi

Nm kadut kaupungin, huvilat ja puutarhat

Kvelytn koiraa ja mieleen palaa vuodet parhaimmat

Tuosta ojasta me silloin fillareita naarattiin

Jlkeen vedonlynnin jossa jlleen hulluus punnittiin

Koulussa kavereiden kanssa me tytt jaettiin

Ne kiljui vlitunneilla kun niit takaa ajettiin

Ja kun faijan bndi soitti vein kaikki katsomaan

Kuunnellessain tunsin poltteen - mun piti pst soittamaan



Mun tytyy kvell nin

Mun tytyy kvell nin

Kun jotain her sisllin



Min olin kahdentoista kun me maalle muutettiin

Ja vain vuotta vanhempana katsoin kun faijaa haudattiin

Mutsille ji nelj lasta, uusi talo velkoineen

Mutta jotenkin se selvis - elm alkoi uudelleen

Me silloin kavereiden kanssa tm puisto vallattiin

Meidn mopot kulki kahtasataa, tuon sillan kaiteilla kveltiin

Ja me tiedettiin miten koko kyln katuvalot saa sammumaan

Aloin kirjoitella lauluja, ne ksittelivt kuolemaa



Mun tytyy kvell nin

Mun tytyy kvell nin

Kun jotain her sisllin



Lysin elmni naisen ja me yhteen muutettiin

Olin kakskytviis kun sanoin: "Please, eik mentis naimisiin?"

Nyt meil on omakotitalo, vaimo tykseen opettaa

Min nukun pivt ja valvon yt - n biisit pit kirjoittaa

Koiran kanssa joskus myhn harjulle me kiivetn

Ja sielt ksin katsellaan nukkuvaa Nummelaa

Ja m kelaan ett kaikki taitaa olla kohdallaan

M taidan kuulua tnne...

Mun tytyy kvell nin

Mun tytyy kvell nin

Kun jotain her sisllin