On kuin kuolema
kulkis' varjona
aina sinne, minne meen
On kuin kuolema
astuis' kannoilla
joka ainoon askeleen
Kuinka kerran mua pelottanut ei
ja tuntui etten uuvu milloinkaan
Voima karkasi, tuuli vei
Tuskin jalan jalan eteen saan
Paljon loistokkuutta osakseni sain
mut' puheet oli pelkkää helinää
Ystäviään kuinka ystäviksi nimittää
kun yksikään ei toden tullen jää
Kadut kaupungin
joskus mittaisin,
nuorukainen huoleton
nyt mä laahustan
eellä noutajan
se mut saavuttava on
Kuinka kerran mua pelottanut ei...
Kuinka kerran mua pelottanut ei
ja edessäni ootti määränpää
Voima karkasi, tuuli vei
ja puheet oli pelkkää helinää
|