Tiilitalojen keskell
hn kirjoitti minulle nimens
kiinalaisin kirjaimin
vetoavalla hymylln
houkutteli minut porttikytvn
Kerran lumitraktori
mursi tst seinst palan
tll on oma tuoksunsa
hmrn kivisen paikan
rautaisen portin ljytyt saranat
Kun siirtyy kki
pivnvalosta pimen
kest tottua nkemiseen
Sokeana hetken hn suuteli minua
eihn voi tuntea ihmist
joka ei kerro itsestn mitn
Sunnuntaina on juhlavaa
kvell hiljaisia katuja
olla matkalla tapaamiseen
ihmiset vetvt naruista
vakavia koiria ulkoilutetaan
|