l pelottele julmalla kohtalolla
l puhu pohjoisen suuresta tyhjyydest
nyt me juhlimme yhdess ensi kertaa
ja se juhla on nimeltn - ero
mit siit jos emme aamua kohtaa
jos kuu ei vaella yllmme:
tnn ojennan sinulle lahjat
joista ei ole kuunaan kuultu:
kuvajaiseni vedess ennen yt
kun virta ei viel nuku
katseen joka ei jaksanut nostaa
thte takaisin taivaalle
kaiun nuutuneesta nest
joka kerran oli kesisen tuore -
jotta voisit vrisemtt kuulla
varisten juoruilun ympri moskovaa
ja kostea lokakuinen piv
olisi ihanampi toukokuuta...
muista minut, kalleimpani,
ainakin ensilumeen asti
|