Peiton alle totuus peitetn.
Valheisiin tuhansiin meidt kritn.
Ja tt nytelm turha on kai loppuun esitt.
Ei mikn voisi en viilt syvemp.
Niin turhaa valheen plle rakentaa.
Luottamaan uudestaan en voisi milloinkaan.
Niin paljon sanomatta jtetn.
Voi kun aikaa olisi enemmn.
Tyhjn tuijottaa, kun aamu herttn.
Kirottu kulkemaan ilman pmr.
Unelmat kuin savuna ilmaan katoaa.
En tahtois jd thn en hetkeksikn roikkumaan.
|