Saarnaaja niskassaan sianharjaa.
Ihmistä vie kuin teuraskarjaa.
Se vauhkona epätahdissa huohottaa,
kun huorien herra antaa ja ottaa.
Mene pois.
Katson silmiin mustan kyyn,
jäisenkylmään katseeseen.
Katson siihen niin saan syyn,
syöksyyn kuilun tyhjyyteen.
Näen ihmisen.
Sietäköön luoja kättensä työt
Kun kuorissa päättymättömän yön
Vain varjoja joista ruumiita lankeaa
Ja ryömien jatkaa matkaansa ankeaa
"Kauna pahan nostattaa tanssimaan huulilta
huuliin.
Vakka täynnä valheen tuhkaa porttikielto taivaaseen.
Kauna pahan nostattaa kulkemaan korvasta korvaan.
Vakka täynnä valheen tuhkaa porttikielto taivaaseen."
|