Paiva koittaa taas, se meidat maahan lya
me pakenemme unelmiin
Mutta kesta kohta meidat kantaa ya
itsemurhakoneisiin
Lujaa valtatiella yhdeksan
kromi soi, bensa palaa, ratissa istuu han
Kaupunki sieluni merkitsee, se ei muuta tee,
se vain raatelee
Sita pakoon kiidetaan
Me kodittomat synnyimme lahtemaan
Kulta pieni mun, saanko olla sun,
voinko tulla aivan sisaan
Lantioosi mina kietoudun
ja vauhtiamme lisaan
Yhdessa vain voimme voittaa sen
me kuljemme pois tuskin milloinkaan palaten
Kulta, lahtisitka minun matkaan,
ei meita pidattele rautakarsinatkaan
Mina tiedan, mita teen
Olen elava ja kuollut uskon ainoastaan rakkauteen
Taakse kartanon pojat menneet on
he huutavat kaduillaan
tytat kampaavat tukkaansa kosteaa,
pojat nayttavat taitojaan
Huvipuistot talveksi suljetaan,
usva sekoittaa hiekan ja veen
Tana yana kanssasi kuolen pois,
suudelmaan ikuiseen
Tana yana sankarit murtuneet
viime syaksyyn ponnistaa
Vaikka kaikki nayttavat lahteneen
eika yksikaan suojaa saa
Vien sut viimeiselle matkalleni
sulle lahjoitan hulluuteni sielustain
Paiva koittaa, vaikka tieda en
viela aikaan sen
ma siihen uskon vaan
aurinkoon kiidetaan
Me kodittomat synnyimme lahtemaan
|