Tiedn ett on y
kun saavut kotiisi pimen
Yksinisyys ly
sanomatta nimen
Kun luet kirjeeni kaiun kuulet
Tahrat net joita sateeksi luulet
Kuljen ulkona valossa
kasvoillani voin tuntea tuulen
Ei sit tuntunut talossa,
johon palaa en koskaan, luulen
En ole menossa minnekn
Ei missn tule minun luokseni
minun vuokseni
Vain tahroja paperilla l siis suutu,
ei niist asiat miksikn muutu
Ei se, ett meill oli retkemme,
eik se, ett meill oli hetkemme
Voi tuuli kylmsti kutittaa selk,
se eteenpin tynt, l siis pelk
l huoli siit, sill meill oli hetkemme, aha
Muista, ett meill oli hetkemme
Kutsun saaneena tulin,
lhdin kuin varas,
sikhdin viimein
Kun itseeni tarttuneen,
tajusin varttuneen
Imin sut kuiviin,
tarttui mun huiviin,
tuoksusi,
teit saman minulle,
juoksusi,
annan anteeksi sinulle
Vain tahroja paperilla l siis suutu,
ei niist asiat miksikn muutu
Ei se, ett meill oli retkemme,
eik se, ett meill oli hetkemme
Voi tuuli kylmsti kutittaa selk,
se eteenpin tynt, l siis pelk
l huoli siit, sill meill oli hetkemme, aha
Vain tahroja paperilla l siis suutu,
ei niist asiat miksikn muutu
Ei se, ett meill oli retkemme,
eik se, etta meill oli hetkemme
Voi tuuli kylmsti kutittaa selk,
se eteenpin tynt, l siis pelk
l huoli siit, sill meill oli hetkemme, aha
Muista, ett meill oli hetkemme, aha
Vain tahroja paperilla l siis suutu
ei niist asiat miksikn muutu
Ei se, ett meill oli retkemme,
eik se, etta meill oli hetkemme
Voi tuuli kylmsti kutittaa selk,
se eteenpin tynt, l siis pelk
l huoli siit, sill meill oli hetkemme
|