Kaupunki pimenee,
tyhjyys raiskaa harkiten
ymprill arkihuoneen.
Jossain kaukaisessa
pimeyden helmassa,
sulottaren ruumiissa
nyt sdekeh palaa
Luen,
olen yksin ja luen
Ilman sua oon kuin tuhkaa,
leijailen ja ajan tuhlaan,
itseni uhmaan.
Luen,
olen yksin ja luen.
Ilman sua oon kuin tuhkaa,
leijailen ja ajan tuhlaan,
itseni uhmaan.
S kirjoitit kirjeen
salaa kaikilta muilta.
Avasit tunteiden tulvan ja vannoit
totuuden silmien sineen.
Vapaus ja ylpeyden vankeus
vaivaa vastaanottajaa.
Aika kuluu ja sen henki
janoaa rakastajaa.
Luen
olen yksin ja luen....
|