sokeana hn syntyi tnne pohjolan kolkkaan
varttui lmpimss perheess, uskoi ett hyv voittaa
ei koskaan nhnyt, kuinka aurinko laskee ja hukkuu metsn taa
unissaan sen kuvittaa steeseen viimeiseen
on hukuttautunut niin monta kertaa itseslin kyyneliin
miksi juuri min? kysynyt itseltn
on meinannut ottaa kasan unilkkeit nukkuakseen pois
muttei sit koskaan pystyisi katumaan
tn pivn sataa ja tuulee, sit kuuntelee
tn pivn on ilmeiden huumaa
kylm ja kuumaa
mrk ja kuivaa
tuntee kaiken sen
hn ei ikin nhnyt, kuinka kaunis hn onkaan
muut nki mutta yksi tahtoi enemmn
syvemmlt sielu, oli monta kertaa puhtaampi kuin muut
niin onnellinen, siihen on salaisuus
tn pivn sataa ja tuulee, sit kuuntelee
tn pivn on ilmeiden huumaa
kylm ja kuumaa
mrk ja kuivaa
tuntee kaiken sen
kuka nkee kaiken tuon, kuka lyt onnen luo
kuka nkee kaiken tuon, kuka lyt onnen luo
kuka lyt onnen luo
kuka lyt onnen luo
|