Jeesushuora kusip!
Miksi piinaat mun elm?
En tahdo el vankilassa,
tss Kristuksen maailmassa...
Tunnen kun maa jo kutsuu.
Hyppn alas taivaan alta.
otan suudelman kuolemalta.
Kuulen kun sade loppuu.
Valo vasten kivist sein
kuivaa mut kuin kuivaisi hein.
Anna mulle vhn voimaa,
heikon valon mua nuolla.
Anna viel hetki aikaa,
hetki el, sitten kuolla.
Vain laulu sen mustan variksen
svelen kertoi hiljaisen.
Lhemmksi tuo svel toi vaan
lopun kauniin ja onnellisen.
Se pssni soi, se aivoni hautaa
alle sateen kultaisen.
Ja sade loppuu se paikkani nytt
laulussa mustan variksen.
Jeesushuora kusip!
Kun ruumis kuolee se tnne j.
M olen vapaa tuulen lailla,
pimeydess valon mailla.
Sateessa seison ja syleilen veist
vasten mun ihoa, heikkoa lihaa.
En jaksaisi pitempm sateessa seist,
se kaataa mut maahan, se ruoskii ja vihaa.
Vain laulu sen mustan variksen
svelen kertoi hiljaisen.
Se pssni soi, se aivoni hautaa.
Alle sateen kultaisen kuolen.
|