Tää satu ensimmäinen on mihin uskonut mä oon
- tän kuulla sain:
sä oot mun prinssi rohkein, mä prinsessasi
kaunis oon ja nuori niin, et en voi tietää.
Ch.
Rakastatko mua sä vielä, kun nuoruus kulkee
lännen tiellä. Maahan muistojen
pelastatko mut sä silloin, kun päivät karkaa
syksyilloin. Matkaan tuulien.
Kun vanki oon mä tornin tai äitipuolta ilkeää
mä sietää saan.
Jos löydät silloin luoksein ja pyydät uljaan
ratsun selkään nousemaan. Niin silloin tiedän
Ch
|