Latosaaressa tumpulta kiinni jin,
oli jrkkri hurjana vallan.
Ulos se paiskasi minut kiroten,
tunsin viiman ja tunsin ma hallan.
nkytten yritin siin lehdistpassia nytt,
mut syntinen on ja ulos j,
kun ksipeli kytt.
Niinp hurjassa tempossa min hilasin,
aattelin niit ja nit.
Omin ksin sit pilasin,
joka miellytt jopa tasapit.
Ne reijst mulle nauroivat,
ja hihkuivat suureen neen.
Niin lysty homma ja tiesin taas
itteni ilman jneen.
Ei hernneenkn nuoren sovi
Lapualla tunteita nytt,
jos on vessassa surkea lukko
ja ksipeli kytt.
Nyt m nolona poikana tss laulelen,
kun en kai muuta m voikaan.
Mutta viel m nostan pystyyn hepenen
ja hekumaa hipilipiloikkaan.
Ei mua est vallesmanni eik jrjestysmies.
Kaiken pstn piirongin plle,
tyttyy mys kotilies.
Rararairararairararararararai,
rararairararairararairaa...
|