Kes alkoi olla lopuillaan, kissan pennut tytyi hukuttaa.
Ahti skki sulloi pentueen, otti mut kaverikseen.
Sanottu ei sanaakaan.
Hiljaa aloin soutamaan.
Ahti ajoi ammatikseen, mua kutsui pikku kisllikseen.
Nyt siin istui murheissaan, tahtonut ei tappaa kissojaan.
Ja jrvi oli hiljainen, sysimustaa vesi sen.
Mutta silloin oli kissanpivt, silloin kissat henkiin jivt.
Ei ollut meist tappajiksi, jtiin viattomiksi.
Vaan nykyisin on kaikki toisin, nykyisin on kaikki toisin.
Ja muistoja vain kissanpivt, ne kauan sitten taakse jivt.
Parin pivn pst lhdettiin, talveksi takas kaupunkiin.
Kissat pennut viel silitin, sitten linja-autoon kiipesin.
En tiennyt kaiken muuttuneen, ajanjakson pttyneen.
Vuoden pst viimeisen kesn vietin soudellen.
Kuulunut en maisemiin, kyllstynyt olin kissoihin.
Nyt Helsinki kaipasin, ei ollut Ahti en in.
Mutta silloin oli kissanpivt, silloin kissat henkiin jivt.
Ei ollut meist tappajiksi, jtiin viattomiksi.
Vaan nykyisin on kaikki toisin, nykyisin on kaikki toisin.
Ja muistoja vain kissanpivt, ne kauan sitten taakse jivt.
Mutta silloin oli kissanpivt, silloin kissat henkiin jivt.
Ei ollut meist tappajiksi, jtiin viattomiksi.
Vaan nykyisin on kaikki toisin, nykyisin on kaikki toisin.
|