Skaldiriimu kuolleen papin kallossa
kertoo tarinaansa vihassa ja inhossa.
Yh useamman riimun aamunkoitto
todistaa,
mit kylmempn papisviha kasvaa saa.
Sulkakynn tarkat piirrot veress
tuovat pelon esiin nykyihmisess.
Ksin vapisevin ky joku tutkimaan
mik saakaan jonkun papin tappamaan?
Silmt saarnamiehen on nokittu
kuopistaan,
luuhun asti pureneet viillot
kasvoissaan
Verilikt lattialla, kynnet irrallaan,
vanha mies on ryminyt, raapinut
kauhuissaan.
Yh vaanii sudenvarjo huoneen nurkissa,
tanssii hiljaa savuttavan ljylampun
tahdissa.
Katsoessaan ulkoilmaan, kuuseen
lheiseen,
pahaenteisen katsoo yh korppi
ihmiseen.
Ennen kalmanlinnun tuomaa sokeuttaan
nki (pappi) mustan massan kuhisevan
ihollaan.
Eptoivoissaan hn ryhtyi rukoukseen
joka hukkui vaientuen linnun
hykkykseen.
Jumalasi laupeuden
ei kuule avunhuutoja,
lep usva pahuuden
yllnne vailla aukkoja.
|