(Juha Lehtovuori)
Miehet tyns tehtyn palaa kotipihaansa
Jo melkein kaiken nhtyn ne juo taas pyhn vihaansa
Ja naiset lapsineen syrjss seisovat
Niin kasvavat hiljalleen jo uudet, katkerat
Ja kaikki toisensa tuntee
Turhat lauseet unohdetaan
Heit jotka poispin kulkee
Niin tuskin kaivataan
SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
PYSTYY KYLMN HILJAISUUDEN
VAIN JUNAN PILLIT SRKEMN
SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
MUT MIST LAULUN LYDN UUDEN
JOS SINNE M AINA JN
Ja sanaakaan ei sanota, sen kaikki tietvt
Eik armopalaa anota, saa unohdus pelkvt
Ja kaikki toisensa tuntee
Turhat lauseet unohdetaan
Heit jotka poispin kulkee
Niin tuskin kaivataan
SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
PYSTYY KYLMN HILJAISUUDEN
VAIN JUNAN PILLIT SRKEMN
SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
MUT MIST LAULUN LYDN UUDEN
JOS SINNE M AINA JN
Miehet kotiinsa poistuu, vaimoihinsa nojaten
Nytelm pivittin toistuu laskee aurinko sen muistaen
Vaan yksi pieni poika
J pihaan seisomaan
Hn katsoo kiskoja noita
Ja lhtee kulkemaan
SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
PYSTYY KYLMN HILJAISUUDEN
VAIN JUNAN PILLIT SRKEMN
SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
MUT MIST LAULUN LYDN UUDEN
JOS SINNE M AINA JN
SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
PYSTYY KYLMN HILJAISUUDEN
VAIN JUNAN PILLIT SRKEMN
SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN
TALOON VARRELLE RAUTATIEN
MUT MIST LAULUN LYDN UUDEN
JOS SINNE M AINA JN
|