Ne mulle huusi
nuo ukkokodin kamalat hoitajat:
Jo tuki suusi
äläkä koita livistää
Oli yö
kun ikkunasta sen kääkkien rääkkäämön
pakenin
se ehkä niitä sivistää
Lentomoottorin jyrinän takaa
kun potkuri ujeltaa
minä riemusta vonkaisen
vielä kerran taivaalle ponkaisen
Ja kun aallot rantautuu
ja loistaa kuu
mä lennän ja pois jää kaikki muu
Se kaukana on
se jossa vain kuulen tuulen
ja rajana on taivas rannaton
Lehdessä luki
kohtalo ankarin lentäjäsankarin
johtaja
kenet ammuttaa
unelmat
unelmat akkojen ukkojen
lukkojen taakse
käytävästä
valot sammuttaa
Minkä mä maailmalle mahdan
kun kerran lähden pois
ei kuplia ruiskeeseen
vaan suoraan meluun ja tuiskeeseen
|