Huilun kuulin takaa vuoren
kun metsän poikki kävelin
näin siellä tytön nuoren
mua houkutteli sävelin
kysyi tahtoisinko soittaa
sillä huilullansa vois
rajat kaikki maailman voittaa
ja lentää maailman ääriin
ja elää ikuisesti
lentää kauas, kauas pois
Mä lensin kauan
mä lensin maailmaan
josta tiennyt en
muuta kuin että vajosin
ikuisesti pimeässä
elin itseäni syleillen
elin yhä uudestaan ja uudestaan
Heräsin reunalta kuilun
pohjattoman, pimeän
löysin viereltäni huilun
jääkylmän sileän
en saanut ääntä aikaan
putosin pahaan taikaan
|