vain nimin muistamme
heidn nyt kulkevan
hmrn kahlaten
ohitse historian
ja nuo olennot
kuin oma nesi
puhuvat sinulle
vain kun et kuuntele
elinjumalat
hirvinaamioin
ihmisenvartaloin
luopuvat mahdistaan
muuttuvat saduksi vain
kun hersit unesta huutoosi omaan
ja niskasi taipui kumarrukseen
jokin liikahti takana verhon
ja nit
mit nit
todellakin kuin sarvekkaan hahmon
pyrien kieppuen parkuen nauravat
mukaansa raastavat tanssien hulluuden
laulaen painien ilkkuen pilkaten
kuink' ilosta raivosta itkien
raahaudutkaan
kaikki anteeksi annettu
kannettu valkeat lakanat
narulle kuivumaan
ikkunat pesty ja
pihamaa lakaistu
uni kuin hpeillen
vuoteeseen jtetty on
sanat katkeaa
askareet pttyy
kun salojen takana
petojen mylvint
rikkien rynt
ky
|