keltaisena aamuna
tmn kaltaisena aamuna
kun huoneeni on kuollut
ikkuna sokea silm vain
juuri ylle asetellut
vaatteet kovin vsyneet
ja kyn tyls, lyhyt
kden jlki hataraa
niin usein petin itseni
liian monesti kaikki muut
liian usein pidin elm
halpana syntymlahjana
nyt lumi peitt tienoon
tuonen lintu vaappuu virtaan
kyl hiljaa murenee
ymprill kirkkomaan
tuuli tunkee kytvill
takin lpi iholle
se nojaa pns voimattoman
voimaa etsien
kuivat lehdet, lukematta jneet
alla rapisee
kun kuljen lpi tyhjyyteni
tyhjn kaupungin
kirjaimet niin sekaisin
ett luulevat itsen sanoiksi
vain sen vuoksi ovat
vieretysten laulussa
|