lunta joka suuntaan
eik tiet missn
min olen palaamassa
sinne mist lhdin
kuunhopea loistaa
valaisee kylmt taivaat
min thyn taivalta
koetan arvioida matkaa
lhdink viimein matkaan
pin tarujen pohjolaa
joka on aina kaukana
joka ei tule maanteill vastaan
tn vuonna ky kato
karja menee umpeen
sikit jtyvt kohtuihin
ja rakkaus elmn kuolee
joentyrlle itpenkkaan
tukehdun yskni
lmpimiksi kylmyytt halaten
nyt ohi portaiden ja kaivon
lpi puistikon ja jos pakastaa
ohi thtitorninkin
ja lpi metsn yli kallion
sinne lhteelle miss
vesi mustaa on ja sulana
siell lep kalpeana poika
jonka suusta valuu
lapsenhenki veteen
"Kdet tuntuu vierailta, silmt toisen omilta,
ajatukset kuluneilta, sanat poikki sanotuilta.
Miksi lhdit, miksi menit, rajan taakse ulkopuoleen,
kauas luota ihmismaiden, vuoren juurelle poies.
Pyh paikka, jokainen paikka.
Tll ei kukaan uskalla kyd.
Tll sisar kultainen astuu virran relle, virtaan."
|