kvelink turhaan ne kilometrit
jotka mielessni teits vaelsin
ja odotinko tyhj kun siltaa etsin
joka johtais yli kuilun syverin
kuitenkin
tahdoin vapautta, kauneuden nln
vaan lysin hallan kohmettaman maan
se vlillmme aukee ja siihen eksyy
kun mielet koettaa sanoin kurkottaa
toisiaan
on sillanrakentaja levottomuus mielen
kun ikuisesti virtaa pivnvalo pois
on sillanrakentaja lumovoima kielen
ja sillan yli kulkee lupaus jos vain voi
- se on mahdoton
nyt pivnvalo haipuu, saa luvan kaipuu
se thti joka kiert thten
kun etsii kirkkautta
ja lytkin vain iden ikv
pime
|