ne oli meit varten tehty aivan varmasti
ne portaat tyhjyyteen, joita ahnaasti kapusimme
psimme korkeuksiin sanoin lausumattomiin
katsoimme kuiluihin, joita kuolevaiset ei ne
patsaat matkaa kylm tiet
auringonlaskun kunniaan
liput heidn ksissn
on kangistuneet tuuleen
moni vaunu kultainen
kuollut kuljettajanaan
mataa viime steen
jhmettmn maisemaan
paholainen hymyilee, hnkin rakastaa kaltaistaaan
ajan ruhtinas voitelee suureen mielisuosioon
ei kello pyshdy vaikka kantajan aika jtt
ei hymy hyydy, se kasvoille halvaantunut on
|