rakkaus kovettuu ennen pitk
joukoksi tyhji sanoja
rakkaus haalenee iltapivn
tulee tyteen pieni reiki
rakkaus kvelee kaupan takaa
tydet muovipussit kourissaan
rakkaus raahaa imuria
yli kuluneitten kynnysten
min katson syvn kuiluun
toiveiden jakojnnksiin
nahkoihin muistojen hallin seinll
joskus muistan tietvni
ett elmn keksitty on tuhat lkett
ei koskaan, ei koskaan
ei milloinkaan koskaan
ei saa - mitn tekemttmksi saa
maiden yll leijuu sumu
mustahaukka lent sisll sen
valo iskee pilareina
penkereisiin tuhannen vrisiin
kaukaisuuden kainalossa
yksininen vuori kohoaa
sen rinteill matkalainen
j hetkeksi lepmn
min katson vuoren seinn
toiveiden toiseen potenssiin
elimiin vuoripuron rell
ne kuulee kun kutsun, ne saapuu kun huudan
|