Kuolon tiell kulkevalle kaikki kaunis katoaa
Yn varjot raiskaavat pivnvalon taivas plle putoaa
Vlhdys on elmmme, aika tiet kuolemaa
Se hiljaa hiipii, voimat ker, taudit kylv, tuhoaa
Verest ja kyyneleist kasvoi siivet vihan
On aika nousta vapauteen, unohtaa aika menneisyyden
Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, ett pimeys kylm tuo
Taakse jvt vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa
Uuden hetken syntym on lhde kuolematon
Ikuisuuden harmonia ympyr rikkoutumaton
Yli vuorien ja kosmosten, lpi myrskyjen kaaoksen
Kasvot kauniit pirstaleiksi repii mielen tuskan tukahduttaa
Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, ett pimeys kylm tuo
Taakse jvt vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa
Uuden hetken syntym on lhde kuolematon
Ikuisuuden harmonia ympyr rikkoutumaton
...viimein koittaa aika uusi tuon puolen syvan ja pimean...
Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, ett pimeys kylm tuo
Taakse jvt vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa
Uuden hetken syntym on lhde kuolematon
Ikuisuuden harmonia ympyr rikkoutumaton
Paluu elmn on mahdotonta ja taistelu on turhaa
Viattomuuden lytminen harhaako vai matkan p
Kuolonhiljaisuus pyshdytt, hetki mit ei ymmrr
Aika on tm jossa elmme hetki johon kuolemme
Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, ett pimeys kylm tuo
Taakse jvt vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa
Uuden hetken syntym on lhde kuolematon
Ikuisuuden harmonia ympyr rikkoutumaton
...viimein koittaa aika uusi tuon puolen syvan ja pimean...
|