Aurinko ja Kuu - Moonsorrow

"Aurinko ja kuu.

Syttyneet kaukana sielt

miss lehvin suoja yllein kumartuu.



Kai vuosia olen jo kulkenut

muassa metsien kansojen.

Olen oppinut viisautta susilta

ja nukkunut karhujen kanssa.



Yhtn ihmist en ole kohdannut,

kylnkn liepeille sattunut.

Tied en matkaani kotoa.

Kohtalo sanelee minne johtaa tie."



Kaukana tyveness

vehre polku verelle johdattaa.

Yll maan, taivas kattona,

loppunsa on kaikella.



"Kai vuosia olen jo kulkenut

miettien veljeni lht.

Kunpa tietisin minne hn ptyy.

Jumalat suojelkoot hnt matkallaan."



Jrkhtvt vankat kalliot.

Vaeltavat kuu ja aurinko.

Tuulet yltyvt, myrskyt tyyntyvt.

Laivojansa aallot etsivt.



"Taivaalla thdet valaiskaa,

tulen vain min tarvitsen.

Luonnosta olen syntynyt,

edesss' mitn pelk en."



[English translation:]



[THE SUN AND THE MOON]



"The sun and the moon.

Lit so far from where

the shelter of branches does bend over me.



I count it as years that I've wandered

amongst the folk of the woods.

Wisdom I've learned from wolves

and I have slept in the beds of bears.



No other man I've met on my way,

no village I've walked past by.

I couldn't tell my way from home.

Destiny dictates where my road shall turn."



Far far away in the still

a verdant path once leads to blood.

Above the earth with heavens as vault,

there is an end to all.



"I count it as years that I've wandered

just thinking of my brother's departure.

Oh I wish I was told where he would end up.

May the gods guard him on his journey."



And the steady rocks stir.

The moon and the sun do rove.

Winds are rising, storms abat