Tänä iltana ei kanna käärmeitä
Mun pää sisällään
Kädet ylhäällä väsyneinä
Ihmetellään elämää
Joo kaikki muuttuu kokoajan
Joo kaikki muuttuu
Mutta mikään ei itsestään
Me olemme kuin veljet
Toivoin ettei sen tarvitse mennä
Surussa vääntymään
Käärmeeksi kääntymään
Kun ei tunne itseään
Linnun kynsi kaulassa roikkuu
Tahtoisin olla sen arvoinen
Maalataan selällämme nurmikolla
Taivasta katsellaan
Joo pilvet liikkuu kokoajan
Joo kaikki muuttuu
Mutta mikään ei itsestään
Me olemme kuin veljet
Toivoin ettei sen tarvite mennä
Surussa vääntymään
Käärmeeksi kääntymään
Kun ei tunne itseään
Me olemme kuin veljet
Me olemme kuin veljet
Me olemme kuin veljet
Toivoin ettei sen tarvitse mennä
Surussa vääntymään
Käärmeeksi kääntymään
Me olemme kuin veljet
Toivoin ettei sen tarvitse mennä
Surussa vääntymään
Me olemme kuin veljet
|